Tiedän mitä lupailin, mutta ei niin ei. Tautinen juttu tämäkin. Juho nimittäin kotiutui keskiviikkona ja heti ekana yönään nostatti yli 39 kuumeen. Kaivoimme säkit ja tuhkasammiot valmiiksi ja varauduimme pahimpaan. Itselläni meinasi isopyörä oikein heittää kun isäntäkin ilmoittautui uussairaaksi. Yhteinen ystävämmekin tuossa eilen pyörähti ja väsyneen olemukseni nähdessään totesi:
-"Koita jaksaa, enää puolet jäljellä."
-"Ai niin kuin mistä?" (minä kysymysmerkkinä)
-"No elämästä."
Eilen sitten kertaoksennus paljasti, että syytä Juhon kuumeeseen kannattanee hakea korvista eikä mistään kiertolaisinfluenssista ja lääkäri vahvisti tämän tänään. Loistavaa. Emme ehkä joudukkaan uuteen megakurimukseen. Nyt tietysti koputan puupäätäni, kun menin tämän julkisesti sanomaan.

Loppuviikosta muutenkin nämä omat murheet menivät johonkin järkevään mittakaavaan ja tuo äskeinen muka vitsikäs kommentti ei enää naurattanutkaan, kun kuulin ystäväni, juuri suloisen vauvan pyöräyttäneen nuoren äidin sairastuneen erittäin vakavasti. Maailma ei ole reilu.