Jottei aika elämässä tulisi pitkäksi niin olen viihdyttänyt itseäni perustamalla mainioiden ja mahtavien ihmisten kanssa uuden yhdistyksen tähän maahan. Kukaan tuskin yllättyy merkittävästi kun kerron yhdistyksen olevan Turun seudun autismi- ja ADHD-yhdistys Aisti. Silloin kuin edunvalvonnassa mättää niin silloin on toimittava, vaikka se tiettyjä uhrauksia sitten tarkoittaa meidän perheessä. Käytännössä se merkitsee paljolti sitä, että äiti saa yhdistysaikaa, isä paljon lapsiaikaa. Päätös yhdistykseen mukaan lähtemiseen oli kuitenkin yksimielinen. Isännän sanoin hänen panoksensa uudelle yhdistykselle on, että päästää vaimonsa huseeraamaan. Ei voi kuin ihailla miestään. Ei ole mitenkään yksiselitteistä lupautua hoitelemaan neljää ipanaa ihan keskenään vaimon huidellessa kokouksissa ja muissa yhdistysriennoissa. Luvassa on edunvalvontaa, harrasteryhmiä, leirejä, retkiä, vertaisryhmiä, seminaareja, päivätapahtumia, ehkä jopa koulutusta. Aika näyttää miten toiminta kehittyy... nyt on lähinnä roppakaupalla ideoita, jatkossa enemmän konkretiaa!

Parasta tässä ehkä kuitenkin on se, että yhdistyksen kautta pääsen tapaamaan muita samassa elämäntilanteessa olevia. Se on rikastuttavaa ja antoisaa. Ensimmäiset vertaisryhmän tapaamiset on jo pidetty ja virtuaalimaailman vertaisryhmä perustettu. Sielläkin on ehditty jakaa paljon tietoa. Yhtään vähättelemättä muita yhdistyksiä, joissa olen enempi vähempi aktiivisesti mukana, voin jo nyt melko turvallisesti sanoa, että Aistista on tulossa minulle tietyllä tapaa niin turvasatama kuin henkinen koti, jossa voi aidosti olla oma itsensä perheineen kaikkineen. Siellä ei tarvitse selitellä lastensa tekemisiä sen kummemmin. Olemme enempi vähempi samassa veneessä kaikki.

Yhdistykseen voit tutustua tarkemmin kotisivuillamme. Asiaamme voit auttaa eteenpäin linkittämällä sivumme omille sivuillesi.