Viimeinen viikko on kulunut hämmentyneissä tunnelmissa. Jo viime vuoden puolella teimme yhteisen päätöksen, että ensi syksynä kaikki lapset menevät päiväkotiin ja äitikin menee töihin. Viime viikolla tämä sitten iski tajuntaan oikein huolella. Töihin ei niin vain mennäkään tätä nykyä. Sitä pitää oikein etsiä ja mieluusti kivien ja kantojen alta. Aivan uusi kokemus minulle. Olen aina aikaisemmin vain sattunut olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Varsinaista työnhakua en ole koskaan tehnyt Pieni epäilys on, että ihan valtaisia määriä työtä ei ole jaossa, varsinkaan kun on niinkin laajalla oppiainevalikoimalla varustettu kuin minä. Ranskan ja espanjan opettajia kun ei nykyisten tuntikehysleikkureiden aikakaudella ainakaan liiaksi asti tarvita missään ja toisekseen yliopistokaupungin huono puoli on valtaisa lauma saman alan taitajia verrattuna pienempiin kaupunkeihin. Niin ja HEI, eihän mun pitänyt ikinä enää tässä kaupungissa joutua työnhakuun! Motivaatio ei siis ole suuren suuri. Pätkätöitä pätkäksi. Nytkin siis fiksumpi päivittäisi CV:tä (missä se ikinä onkaan toivottavasti talletettuna) ja selaisi koulujen rehtoreita ja oppiaineita silmät kiiluen. Väsynyt ajatus takaraivosta kysyy hiljaa, etteikö voisi vaan ihan sisäsiististi käydä vaan vaikka siivoamassa jotain läävää x tuntia päivässä ja palata takaisin kotiin ilman, että työt tulevat perässä. Opettajalla kun ne tulevat väistämättä hiukan kotiinkin joskus ja varsinkin kuuden vuoden tauon jälkeen. Ei oikeesti jaksais ja kaikki opetusmatskutkin on itseasiassa siellä päin missä piti jo olla. Äh. Tuntuu siltä, että ainoa mikä saattaisi sujua kotitöiden tyyppisten töiden lisäksi on erilaisten tapahtuminen suunnittelu ja järjestäminen. Niissä olen elementissäni ja se on helppoa listojen naiselle! Rakastan lankojen pitämistä käsissäni ja sitä huikeaa tunnetta kun kaikki sujuu ja etenee kuin kello. Tarttiskohan messukeskuksen väki apuja messujen järjestelyihin? Hmmm.... Saa tarjota palkallisia hankevetäjähommia pedantille neitsytluonteelle!

Äh ja mitä sitten jos ei töitä löydykään tai niitä löytyy vain ihan vähän tai jopa liian vähän... neljällä viikkotyötunnilla ei ihan vielä elä edes yksi saati useampi. Viikon muhimisen jälkeen on sitten löytynyt yksi ratkaisu tähänkin pulmaan. Jos on niin, ettei aineyhdistelmälläni pääse tekemään sitä mistä eniten pidän, täytynee pätevöittää itseään vähän lisää. Silkaksi suomeksi: palaan koulunpenkille. Jaa mitä tekemään? Ihan varmasti hakeudun tänne  (suoritan joka tapauksessa) ja luutavasti varmuuden vuoksi myös tänne. Jälkimmäisestä en tiedä vielä mikä ohjelma on se minun juttuni, luutavasti se mihin saan parhaimmat lähtöpisteet.  Ensimmäiseen ajaa oman koulutuksen syventämisen lisäksi myös tämä kotoinen tilanne, joka lupaa tulevaisuuteen paljon verta, hikeä ja kyyneleitä koulupolulle. Jälkimmäiseen se fakta, että ranska ja espanja liitettynä opoiluun voi olla loistokas ja voitokaskin yhdistelmä jollekin pienehkölle koululle tai lukiolle ja ennen kaikkea minulle!

EDIT: Viime viikonlopun työstä saadun palautteen johdosta olen kiinnostunut myös esimerkiksi kahvilan emännöinnistä tai jonkun pitopalveluihmisen avustamisesta