Piti tuossa tammikuun lopulla istahtaa kertomaan kuulumisia, mutta pikkasen piti kiirettä kaikilla rintamilla ja mikäs oli ollessa kun vesirokkojen jälkeen ei mitään uusi pöpöjä oltu keräilty. Elämä lähes hymyili ja odotimme varovaisen innostuneina helmikuun alkua, koska Juhon oli määrä lähteä mummulaan. Kolmelapsista aikaa. Mmmmm. Isäntä suunnitteli asuvansa yliopistolla, minä tein listaa kodin ongelmapesäkkeistä ja suunnittelin jonkun raivaavani. Lopulta määräytyi, että mummu tulisi 2.2. aamulla.

Tuona aamuna tulikin sitten Mr. Murphy. Heräsin kuvotukseen, ripulin ja ensimmäisen oksennuksen välissä ilmoitin tilanteen mummulle, joka päätti tulla joka tapauksessa hakemaan pojan pois. Hyvin alkoi "loma". Kele. Maanantai oksennettiin ja kuumeiltiin. Tiistaina olo jo parani, kunnes illalla pamahti kuume. Influenssa iski koko voimallaan ja tätä naista vietiin pedin pohjalle lujaa. Isäntä on hoivannut minua koko viikon puolikuntoisena itsekin, opinnot mataa. Ongelmapesäkkeet ovat saaneet olla rauhassa. Minulla ei ole lupa tehdä mitään, kun vielä jännitämme äityykö kumea yskäni keuhkoputkentulehdukseksi.

Harmittaa. Toisaalta onni on, että Juhon ei ole tarvinnut katsoa täällä kitumistamme eikä ole myöskään ollut keräämässä tauteja. Onni on, että vain me aikuiset olemme olleet todella kipeitä. Vauvat tuntuvat pääsevät kuin koira veräjästä, tekevät parhaansa mukaan kyllä hampaita. Matias oli jopa yhden päivän selvästi kipeä. Onni on, että tämä osui aikaan, jolloin opinnot joustivat pikkaisen kuitenkin. Olen kummiskin sitä mieltä, että saisi kyllä riittää nämä taudit hiljakseen. Ei vaan jaksaisi enää, varsinkin kun olen ehkä maailmankaikkeuden huonoin sairastaja. En osaa millään tapaa nauttia pakkolevosta, vaan on koko ajan surtava kaikkea mahdollista aasta oohon. Onneksi nyt on sentään jo kahtena päivänä jaksanut sen verran näpertää, että myyrän käsi ja kylki ja pylly (vau kuinka laadukas pehmo) on jälleen kiinni kursittu, Tikrun käsi myös. Lisäksi korjasin tänään Matiaksen autojenkuljetusrekan sivupleksit ja kolme kirjaa! OOO! Kontaktimuovi loppui jo ja vielä olisi kirja jos toinenkin näperrettäväksi.

Jospa ensi kerralla olisi enemmän positiivisia uutisia