niin ettei oikein sanotuksi saa. Pelottaa, ettei minua uskota. Harmittaa varmat kommentit (sinun olisi pitänyt laihduttaa ennen raskaaksi hankkiutumista, syötkö varmasti näin, kyllä sinun nyt vaan tarvii hammasta purra ja kävellä minkä kerkiät, kyllä uimaan pääsee jos vaan haluaa). Päässä vilisee takautumia edellisiltä käynneiltä ja aivot suoltavat järkevää argumentointia jatkuvalla syötöllä. Pelkään niin, että vielä pillahdan huomenna itkuun siellä hoitsu- ja lekuritaivaassa. Ainakin kertaalleen. Tässä asiassa minusta ei taida koskaa kasvaa aikuista.
Niin kaksoset viis veisaa äiteen ajatuksista ja hikkaavat duettona. Jännä tunne sekin.