Pääsiäinen oli ja meni. Pojat vielä maiskuttavat viimeisetkin munat pois näkyvistä. Huomenna varmaan, jotta kaapissa ei olisi houkutuksia. Reissu meni sikäli hyvin, että lapset saivat paljon raitista ilmaa, saunaa, mummua ja isää. Äiti keskittyi koko revohkan ruokkimiseen ja ruokki sitten siinä sivussa itsensäkin omilla eväillään ja sai jopa hiukan olla issesseenkin. Kotiin palatessa oma vaaka näytti taas kilon jos toisenkin kadonneen. Ei pöllömpää, mutta hiukan alkaa jo luonnolle käymään tämä ruuan kanssa pelaaminen. Kun ei itse saa oikein mitään syödä niin jossain kohtaa sitä kai tulee automaattisesti mittari täyteen muille kokkaamista. Ainakin mielikuvituksen käyttö on tipahtanut ihan minimiin eli meillä syö muutkin jo hiukan rajoitetumpaa valikoimaa kun äiti ei edes halua miettiä uusia ruokia. Voi parkoja.
No, kahden viikon päästä TYKSiä ei enää kiinnosta syntyvätkö tenavat heti vai kohta ja kuuden viikon päästä niitä varmaan jo ruvetaan sieltä väkisin ulkoistamaan elleivät itse ymmärrä syntyä ennen sitä. Vähiin käy aika ennen kuin loppuu (maiskis) ja vielä olisi yhtä sun toista tehtävänä. Pääsiäisenä tuli meinaan piirreltyä yhteensä tollaset 9 metriä kangasta täyteen vaipankuvia... vielä tarttis leikata ja ommella ne. Jos saan kaikki tehtyä niin sitten vaippoja olisi valmistunut tollaset 43 kipaletta yhteensä... niin ja muutamat kuoret&sisävaipat päälle. Niin ja ei puhuta sitten mitään äiti-ihmisen vaipoista, joita niitäkin olisi vaiheessa jokusia... kymmeniä... Lisäksi pitäisi vielä toimertua hahtuviakin väsäämään kun entiset ovat ihan entisiä jo kahden sällin jäljiltä eikä kai pitäisi unohtaa sitäkään, että vauvanvaatteet ovat edelleen omassa loodassaan korkeuksissa ja Matiaksen vaatteet odottavat siirtoa toiseen kaappiin vauvojen kamppeiden tieltä ja ja ja ja... Asiaa ei sanottavasti auta, että isäntä yrittää niska limassa opiskellakin hiukan paljon, että joskus valmistuisi ts. en voi kauheasti edellyttää saavani "vapaapäiviä" em omien projektieni hoitoon.  Pojat eivät juurikaan perusta äiteen projekteista eli hiukan on hankalaa. Etäisesti muistelen kyllä, että näiden kaikkien hommien piti olla haskassa jo kuukausi sitten, että voisin nyt juurikin keskittyä vain lattialla tai sohvalla istumiseen ja poikien viihdytykseen. Näin aina. Maailma ei ole koskaan valmis.
Ei  liene kenellekään yllätys, että ihan pikkasen väsyttääkin välillä ja varsinkin tämä paluu arkeen otti erityisen koville tänään... ensin Juho armas pissasi sänkyyn niin, että lainehti oikein reilusti, sitten Matias sai revittyä roskiskaapin saranoiltaan mikä sai äiti-ihmisen hermostumaan isosti ja kun hän sitten kirmasi sohvalle hermostusta karkuun niin työnsi sormet kurkkuun ja oksensi sinne, jonka seurauksena äiti sai slaagin ja hirviö saapui näyttämölle. Sitten saapuikin MORKKIS ja Matiaksen korjasi nukkumatti. Aika kauhea päivä ja jäin tosissani miettimään, että mua ei oikeesti ole tarkotettu neljän tenavan äidiksi ja jossain varmaan on tapahtunut joku logistinen virhe. Miksei tämmöistä määrää lapsia suoda ihmisille, jotka oikeasti olisivat kovasti paljon parempia vanhempia? Ne joille soisi ison kasan lapsia tuntuvat jäävän niistä paitsi käsittämättömistä syistä.
Ainiin. Akukka se muisti minua jälleen tämmöisellä . Kiitos ja laitetaampa eteenpäin tänne ja tänne. Akukalle itselleen iso hali ja vilkutukset TYKSin suuntaan, jossa tiistaiaamusella näki päivänvalon pieni mies. Jäämme odottamaan raporttia tapahtuneesta.