Siirtymisriitti on jälleen suoritettu. Vähän tynkä tuo riitti näinä aikoina kyllä on, sillä perunamaa kutistuu vääjäämättä.
Kovin kaukana tuntuu olevan ne syksyt, jolloin keräännyttiin useamman talon voimin yhteiselle perunamaalle nostotalkoisiin. Koskaan ei ole kaffe ja pulla (nuorena tyttönä tosin lipitin mehua ja joskus limpparia, tietenkin) maistunut paremmalta kuin perunamaan laidalla, puolessa välissä urakkaa. Jos kävi tuuri, saatoin päästä traktorin lavalle viemään säkkejä kellariin ja turisemaan miesten kanssa. Sitten pesulle ja syömään ateriaa, jonka vanhemmat rouvat olivat valmistaneet (nuoret rouvat ja neidit siis hikosivat pellolla toim. huom.) edellisen viikon aikana ja viimeistelleet toisten urakoidessa pellolla. Lihapullia, paistia, kraavia kalaa, kotijuustoa, silliä, sallattia, salaattia, suolakurkkuja, laatikoita ja tietenkin perunaa. Ja kaikkea PALJON. Jälkkäriksi ohraryynipuuroa ja soppaa. Kahvit (taas) ja täytekakkua, pullaa, herrasväen pikkuleipiä, lusikkaleipiä. On meinaan pyödänantimetkin tätä nykyä harvemmat ja vähäisemmät ;)
Äitini haluaa välttämättä pitää tätä perunannostoperinnettä yllä enkä minä laita pahakseni, koska tuo perinne kuuluu minun mielenmaisemaani. Äitini ilme on hyvä, kun heitin puolihuolimattomasti, että pitäisi huvin vuoksi jonain vuonna kylvää ihan tolkuton määrä perunaa ja kutsua sitten kaikki tähän perunannostoperinteeseen kuuluneet paikalle. Lisäksi armas esikoiseni on odottanut viime syksystä lähtien perunoiden kylvöä ja sen jälkeen perunoiden nostoa. Ei tarvitse kuin kuoria perunoita niin saan luennon perunoiden kylvöstä ja nostosta. Isäni kyllä tuhisee joka vuosi, että "kyllä on kalliit perunat, halvemmalla sais kaupasta", mutta ei laita hanttiinkaan kovin pahasti, kun on perunoiden kylvön aika. Lisäksi joka syksy lajitellaan jo valmiiksi seuraavan kevään siemenperunat "ettei sitten tarvi keväällä niin kauheasti pelata". Isomummu (isänäiti) laittaa lusikkansa soppaan: "Kyllä sitä nyt oma perunamaa pitää olla, ei kai sitä nyt vierasta perunaa..." Hmm.
Mitäpä sitä ei tekisi omaksi ja muiden iloksi. Nyt nököttää säkillinen pottuja keittiössä ja tiedossa on iloisia perunahetkiä :) Kannattaa siis pitää kiinni perinteistä!?