Rouva käy taas ylikäynnillä - tekemistä olis vaikka kuinka paljon, mutta ei osaa päättää mistä repäsis ensimmäiseksi. Sen verran vielä pää on sitten kai pehmeänä, että organisatorinen minäni ei ole oikein menossa mukana tai sitten tämä loppumaton väsymys vie siitä voiton.
Muistessani kiitän ja kumarran. Itämeren valaskanta on elpymään päin ja olokin hiukan parempi kun sai purettua mieltä. Eilen löysin parhaan mahdollisen "lääkkeen" shokin hoitoon. Työ&unohdus. Kävin tuulettumassa tupperoinnin muodossa vähän kauempana ja olin useamman tunnin niin, etten pohtinut ollenkaan tätä kaksosasiaa. Ainoat raskauteen liittyvät ajatukset liikkuivat lähinnä ruokavaliotasolla, jolla niiden tuleekin minun tapauksessani liikkua, sillä aivan taatusti raskausdiabetes on taas päällä. Eilisen keikan jälkeen on ollut taas oireita siitä, että saan "elämästä kiinni" ja toimintakyky palautuu hitaasti, mutta varmasti kun huomasi, ettei asiaa tarvitse yhtenään vatkata mielessään. Luonto tehnee tehtävänsä ajan kanssa ilman, että sitä koko ajan pohtii.
Seuraavaksi alan ilmeisesti panikoimaan sitä miten ihmeessä saan taas kaikki ziljoonat projektit valmiiksi ennen h-hetkeä. Nyt voisi olla kullan arvoinen hetki ommella ne kaikki useat PULia, fleeceä, polyestermokkaa, kuivaliinakangasta jne vaipoiksi... johan ne ovat tuossa reilun kaksi vuotta nököttäneet hyllyssä odottamassa ompelijaansa. Jos en saanut niitä aikanaan ennen Matiasta ommeltua  niin ehkä olisi asiallista koittaa saada valmista nyt eikä kesäkuussa kun  lapsoset ovat runsaslukuisemmat.  Nyt taitaa sittenkin olla enemmän aikaa. Alitajuntani taitaa odottaa töiden suhteen tulevaa torstaita. Silloin toteutuu vihdoin Juhon jokapäiväinen toivomus (viimeisten 4-5viikon ajalta): "Mummu tulisi akemaan Uhon ja Uho menisi mummun autolla mummun kaas Tampeli-kotiin." Ja isi ja äiti ja Makku jää kotiin. Yhden kanssa saa enemmän aikaan :)