huomenna mennään taas TYKSiin. Paino on tippunut, kaikki arvot ovat ok ja muksut perätilassa edelleen. Nyt ei enää merkittävästi huoleta tuo sokeripuoli, vaan voittopuolisesti jännitys tiivistyy muksujen asentoon ja siihen kenen eteen minut tällä kertaa marssitetaan. Sain männä viikolla myös nivaskan paperia TYKSistä. Sisätaudeilta ja äitiyspolilta melkoiset määrtä tarinaa. Mielenkiintoista luettavaa oli. Aika vähän oli ylläreitä, mutta jotain kuitenkin ja viime kertainen lekuri oli vaivautunut sanelemaan kirjoihin myös meidän molempien esittämän toiveen alatiesynnytyksestä. Vau. Olen aika otettu. Silti hiukan jännittää varsinkin kun enää on yksi yö tuohon käyntiin.
Sitten edellisen raapustuksen ei ole ihmeempiä tapahtunut ellei lasketa sitä, että olen käynyt KOLME kertaa muksujen kanssa ulkona. Jos ei minkään muun takia niin sitten sen takia, että siellä tapellaan kummiskin vähemmän kuin kotona. Niin ja lauantaina tapahtui sitten sekin ihme, että hemmottelin itseäni hajuttomilla ja mauttomilla maissinaksuilla kera chilikastikkeen ja light holittoman siiderin joka oli maannut kaapissa marraskuusta asti. Hemmottelun kruunasi Amélie ja neulomus sohvan nurkassa muksujen koisiessa. Isäntäkään ei uskaltautunut häiritsemään. Kävi kyllä toteamassa tilanteen ja poistui. Tietää jo kokemuksesta, että Amélien aikana ei häiritä tätä emäntää. Tuohon leffaan kun ei väsy koskaan, se piristää aina vaan uudestaan ja uudestaan. Muistaisipa itsekin nauttia elämän pikkaraisista iloista pohjaan asti.
Muksutkin saivat sunnuntaina oman osansa viihteestä. Pääsivät isän ja tätinsä kanssa Fröbelin Palikoiden konserttiin. Hauskaa oli ollut ja tuliaisina tuli vielä remmin uusin dvd. Saantiinpa hiukan vaihtelua katseluun ja Juhon jo lämpenee laululeikeille eli kädet hiukan jopa liikkuvat PIIPAAPIIPAA-UUAAUUAA tahtiin. Huuto netissä mulla on projektina yhden lisäDVDn huuto... toivottavasti tulee kotiin saakka niin saadaan koko remmi istua sohvalla ja laulaa Fröbeleiden kanssa. Onpahan vähemmän passivoivaa katsottavaa kuin ihan vaan piirretyt.