Siiri on. Hyvässä ja pahassa. Mennä touhuaa onnellisena, kun saa siivoustehtäviä tms hyperkivaa puuhaa. Hakee märkää pyykkiä eteisestä korista pyykkiä ripustavalle onnellisena kiitoksista eikä vaadi korin siirtämistä telineen viereen (silloin tulisi ripustajalle liian hiki). Ojentelee kuivia vaippoja telineestä viikaavaiselle. Tyhjentää mielellään tiskikonetta ja täyttääkin.  Piirtää seiniin ja hinkkaa niitä kuivalla rätillä. Tarttis varmaan antaa märkä pesuaineellinen rätti. Tänään tuli keittiöstä tomerana hakemaan nenäliinaa, jolla sitten lakaisi muruja lattialta.  Kerää lelut pienimmästäkin vihjeestä ja joskus jopa sekoittaa saadakseen siivota. Mykistävää ahkeruutta.

Eikä siinä vielä kaikki. Harjoittelee jatkuvasti isoveljien kurissapidon jaloa taitoa. Jestas mikä mimmi. Jos ei heti ala tapahtumaan niin otetaan järeämpi huuto kehiin (äitiä matkien). Häneen turhaan kajoava saa tuta kynnet, hampaat tai kämmenen. Pitää puolensa mallikkaasti ja jätkät kirmaavat karkuun minkä ehtivät. Yleensä vastaanlaitto loppuu viimeistään tehokkaaseen puruotteeseen. Toisekseen pojat eivät tahdo jaksaa aina Siirin ärhentelyä ja mieluusti pitävät leidin tyytyväisenä. Heh. Aito nainen, joka vielä päälle päätteeksi keimailee peilikuvalleen tilausuuden tullen. Tällä menolla ei tarvi kauheasti huolehtia siitä millasen otuksen joskus näytille tuo. Osannee pitää huolta itsestään.