Äidinkin se on jo tunnustettava. Nuori herra lähti tänään innosta täristen mummun ja tuffan mukana mummulaan seuraamaan elonkorjuuta. "Uho menee katsomaa kun tussa ja Kalle pui! Mummu ei osaa puida kun mummu on niin peeni." Hyvä kun malttoi vilkuttaa ovella ja aamiainenkin jäi jännityksessä vähän vähäiseksi.
Jaa, että mitä ihmeellistä tässä sitten on? No se, että tämä on ihan ihka eka kerta kun hää lähtee yksin kotoa kylään jonnekin. Aikaisemmin hää on ollut kaksi kertaa mummun ja tuffan (alias tussa) hoivissa niin, että olemme ensin koko remmillä menneet ja sitten isi ja äiti ovat poistuneet takavasemmalle. Nyt odotamme mielenkiinnolla kuinka pitkä visiitistä tulee. Tuleeko sille lainkaan ikävä?
Taitaa äiteellä olla nyt isommat vieroitusoireet kuin herralla itsellään. On vähän puolittainen olo. Täytyy kyllä tunnustaa (tunti lähdöstä), että kyllä yhden veitikan kanssa on helpompi puuhastella kuin kahden. Makku tosin on äärimmäisen räkäinen edelleen eli ei tämä nyt ihan auvoiseksi pääse menemään varsinkin kun isäntäkin taitaa kirmailla vähän siellä sun täällä töissä, talkoissa ja koulussa. Onneksi pieni toipilas on hyvä pitää levossa ja siihen käy BABA (barbababa) ja äiti saa naputtaa hetken blogiaan. Takaraivossa kylläkin nakuttaa joku levoton lintu nokassaan lista kaikkia juttusia, mitä pitäisi hoitaa, jotta voisi aloittaa matkakuumeilun.