Viimeiset kolmisen kuukautta lienevät ne, jotka muistot toivottavasti vielä kultaavat joskus. Sairauksilta onneksi on suurin piirtein vältytty, rankkaa on ollut silti. Arki neljän ipanan kanssa ei anna lepohetkiä nimeksikään. Tai no, antaa toki jos ottaa, mutta se on poikkeuksetta omasta unesta pois ja se taas aiheuttaa kitkaa päiviin. Ei hyvä.
Positiivista:
- Kaksoset kasvavat ja voivat paksuhkosti. Samu tekee historiaa olevalla aktiivisin liikkuja koko katraasta. Siiri vaan lötköttää ja isoveikat ovat olleet varsinaisia laiskiaisia. Niin ja Samuhan on se, jonka kehitystä TYKS nyt oikein luupilla seuraa :) Päästäänpähän siitäkin vaivasta pian.
- Nuorempi isoveikka alkaa toipua shokista, joskin isi on edelleen POP eli äiti on vain hätävara, jos isi on maisemissa. Saan kuitenkin jo jopa haleja ja joskus jopa kaivataan!
- Esikoinen on elementissään "työmiehenä". Onneksi työstä käy "kattohemoottien", "hakaisemisen" ja "aulaamisen" lisäksi myös "hiivous", "imulointi" ja leipominen.
- Isä ja äiti ovat hengissä. Äitiä kehutaan yleensä pirteän näköiseksi (herää kysymys kuinka pahalta olen näyttänyt viimeiset viisi vuotta?) ja isää jyrän alle jääneeksi.
- Meillä on verrattain siistiä, elettävää.
- Saamme joskus nukkua jopa viisi tuntia putkeen.
- Vihdoin ymmärrän miksi meille tuli neljä lasta. Ilman neljättä en ehkä koskaan olis oppinut organisoimaan perheemme arkea samalla tehokkuudella kuin osaan hoitaa yhdistysasioita. Vihdoin olen myös oppinut suuntaamaan energiani kotiin!

Alla yleisön toiveesta kuvakavalkadia menneiltä kuukausilta vanhemmasta uudempaan... aika tylsiä kuvia, mutta myöhemmin ehkä vauhdikaampaa menoa.

2048069.jpg
Perheemme erakko hyvällä tuulella.

2048070.jpg
Ipanat 5kk.

2048072.jpg
Viikkoa edellistä vanhempina.

2048073.jpg
Samu 5kk

2048074.jpg
Siiri ja ensimmäisiä soseita, yli 6kk.

2048075.jpg
Marraskuu 2008, kuva kertoo enemmän kuin sanat.

2048076.jpg
Viime viikon saldoa.

2048104.jpg
Hyppymestari.

En lupaa pikapäivityksiä, mutta toivottavasti hiukan petrausta. Mini-ipanoiden soseutumisen myötä elo seuraa yksitotista latua... tissitä-ruoki-vaihda vaippa-viihdytä- vaihda vaippa-tissitä-ruoki-nukuta-vaihda vaippa - ja sama toisteks isoimmalle... tissillä ei toki käy, mutta vaippailee yhtä kaikki. Lisäksi esikko vaatii koko ajan äitiaikaa yhä isommalla äänellä. Yritetään taas jaksaa.