Matiaksella, joka hoksasi naapurin leikanneen nokkoset aidan vierestä ja KAS - siinäpä se porsaan mentävä reikä vapauteen, jota äiti ja isä eivät vielä olleet bonganneet saati sitten älynneet, että kummallekaan isommalle tulisi mieleen edes yrittää niin pienestä lävestä pois takapihalta.
Matiaspa sitten lähti ja kun sisällä oli menoa ja meininkiä niin hetki meni ennen kuin tajuttiin yhden olevan joukosta poissa. Isäntä tarkasti pikaisesti lähimaaston ja sitten kilautettiinkin jo hätäkeskukseen, että poika on karussa.
12 minuuttia soittoni jälkeen hätäkeskuksen täti soitti ja kertoi pojan olevan turvassa läheisessä kebab-ravintelissa. Joku ihana lähimmäinen - perhe - oli hoksannut, että keskellä autotietä tallusteleva paljasjalkainen poika on varmaan yksinään liikenteessä ja korjasi pojan talteen JA soitti niin ikään hätäkeskukseen. Luojan kiitos on hätäkeskus ja kiitos myös niille autoilijoille, jotka hoksasivat pojan ja väistivät määrätietoisesti etenevää sälliä.
Nuo 12 minuuttia tuntuivat kyllä huomattavasti pidemmältä ajalta kun kirmasin Juhon ja vauvojen kera pitkin yo-kylän sokkeloa. Isäntä sai myös päivän liikunta-annoksen kun tarkisti ohimennen myös kahdeksan talon rappukäytävät ylös-alas juosten. Matiaksella kun on aina hirveä hinku vierailla rappukäytävissä. 12 minuutissa ehtii myös kuvitella kauhean määrän vaihtoehtoisia onnettomuuksia ja tapahtumia, joita ei soisi tapahtuvan. Hätäkeskuksen tädin soitettua valuivatkin sitten kyyneleet oikein reilusti helpotuksesta. Kun ehdimme ravintelille poikaa noutamaan saapui poliisikin tarkastamaan tilanteen ja ottamaan raportin tapahtuneesta. Hyvä niin.
Kun koko lauma koossa istuimme sisällä hengitellen vapautuneemmin iski sitten tärinä ja oivallus, että nelinkertainen ilo on myös nelinkertainen suru ja meillä on lähtökohtaisesti neljä menolippua suruun. Koskaanhan ei tiedä mitä tapahtuu eikä siihen aina voi vaikuttaa. Ei voi myöskään hautautua kotin ja toivoa, että salama ei koskaan iskisi. Inhorealistinen isäntä se sitten vielä totesi, että "neljässä lapsessa on se hyvä puoli, ettei ole sitä luksusta, että voisi lakata elämästä, jos jotain tapahtuu - on vaan pakko jatkaa".
Nyt aidan rako on korjattu ja suunnitteilla on kolojen tukkimistoimia oikein reilummasti. Toista kertaa emme halua kokea vastaavaa.