Eilinen ja tämä päivä ovat olleet yhtä sumua. Ei meinaa millän mennä kalloon, että on tulossa kaksoset. Kysymyksiä pulpahtelee mieleen jatkuvasti. Joitain vastauksiakin on jo löytynyt. Järki sanoo, että relaks vaan, kaikki lutviuttuup, mutta tunteet mylläävät valtavasti ilosta, pettymyksen kautta itkuun ja taas iloon.
Nyt joku varmaan jo siristää silmiään, että ai miten niin pettymys? Miten voi olla pettynyt kun kerran siunataan peräti kahdella yhden sijaan? Sanotaan vaikka niin, että olin henkisesti valmistautunut ja jo ajatuksissani valmentautunut yhden lapsen aktiiviseen synnytykseen ja imetykseen (viimeiseen sellaiseen). Nyt on jo valjennut, että tämä minun tuurillani jää pelkäksi haaveeksi. Suhteeni TYKSiin on huono, minun on aina raskauden aikana ollut vaikea saada aikaan "järkevää" keskustelua paikallisten lääkäreiden kanssa, joille kommunikointi on määräysten antamista, ei äidin kuuntelua ja tukemista. Jos käy oikea tuuri ja A on pää edellä niin päässen punnertamaan puoli-istuvaan asentoon sängylle (ah). Jos käy se mun tavallinen tuuri niin ovat molemmat jalat edellä ja mut roudataan väkisin ja pelosta vapisten leikkaussaliin. Todellista tuplaonnea. Ehkä sitten joskus jälkikäteen, mutta ei taatusti etukäteen kun näitä asioita saa taas jännittää oikein urakalla sen ohella, että järjestää elämäänsä semmoiseen kuntoon, että kaksi kullanmurua mahtuu sekaan.
Joku jo varmaan on aloittanut kommentinsa, jossa rauhoittelee, ettei se sektio mikään maailmanloppu ole ja pääasia että syntyvät turvallisesti ja turha sitä nyt vielä surra on, kun synnytykseen on vielä pitkästi matkaa. Yksi sektio on minulla takana, yksi luomusynnytys myös ja leikkaussalipelkoni vetää vertoja toisten synnytyspelolle. Harmittaa kun tietää joutuvansa perustelemaan, kysymään, tivaamaan, selittämään, tarkistamaan, perustelemaan jne. todennäköisesti kokolailla koko raskauden jälkimmäisen puoliskon ajan. Toki monet muutkin asiat askarruttavat, mutta ne eivät tunnu ylivoimaisilta. Ne vaativat vain hiukan suunnittelua ja syntymän jälkeen sitten paljon työtä. Tämä synnytysasia sattui nyt vaan kilahtamaan tajuntaan ja on PINNASSA.