ja maitorauhaset huutavat mööh ryhtyessään töihin. Enää ei puutu kuin kaunis kilikello kaulasta. Heh. Isäntä jo pohti sellaisen ostamista, mutta pisti asian uuteen harkintaan kun lupasin hammasremontin kiitokseksi ;) Ei silti, melkoisia maitovasikoitahan nämä. Onneksi maito riittää hyvästi ja muksut kasvavat... tai siis Hilda kasvaa vauhdilla ja Aku rauhallisesti kiiruhtaen. Aku ei edelleenkään jaksa imeä ihan kaikkea tarvitsemaansa rinnasta ja se tietää lypsytoimenpiteitä äiteelle. Toisin sanoen kun en nuku tai imetä niin lypsän tai syön. Satunnaisesti ehtii kotitöitäkin tehdä tai jopa ulkoilla tenavien kanssa.
Sen verran väsyttää, että oma aloitekyky on hyvin heikko mikä tuntuu heikentävän erityisesti sosiaalisten kontaktien ylläpitoa ja luomista. Mietimmekin tuossa yhtenä päivänä, että onpa jännä ettei ystävämme x ja y ole piipahtaneet... pari päivää myöhemmin tajusimme ettemme olleet kutsuneet heitä eivätkä olleet tohtineet tulla ilman kutsua. Heh. Turha siis muidenkaan odottaa kutsua, kannattaa mieluummin pyytää kutsua. Emme pistä lainkaan pahaksemme moista. Aamupäivisin ei tosin ole vastaanottoa... ja minun aamupäiväni jatkuu usein klo 13-14 saakka.
Kuviakin on jopa otettu. Enää tarttis ladata ne koneelle. Voipi tosin ottaa tovin, kun tämä minun nettiaika ja -jaksaminen on hiukan kortilla.