Ihan pikaisesti hihkaisen, että hengissä ollaan kaikka Kennokodossa. Väsy on kaiken viime aikaisen touhun (Emo & sairastelut) jäljiltä ja flunssa on siirtynyt nyt vaihteeksi piinaamaan aikuisia, jos kohta Mkin vielä räkäinen on. Onneksi nyt on sentään kunnon astmatropit niin ei tarvi heti ryykätä TYKSiin kun röörit menee pojalta tukkoon ja todella toivon, ettei tarvi lähitulevaisuudessa viettää yhtään ylimääräistä aikaa ko. laitoksessa. Yksi yö telttavuoteella ja toinen nojatuolissa M kainalossa riittäköön (täsmennettäköön, että M ei lämmennyt paikalliselle lastensängylle lainkaan). Nyt tarttis vaan saada omakin kurkku kuntoon ja tauti huitsin nevadaan. Ei jaksais yhtään tämmöstä tähän hätään, mutta eihän nää koskaan tuu silloin kun olis aikaa potea (esim. parinkymmenen vuoden päästä).