Eilinen morkkis oli niin kova, että tämä päivä ollaan oltu liki sovussa. Päätin jo aamulla, että megasänky saa olla petaamatta ja illalla lakanat kaikkineen vaihtoon. Saivatpa hiukan pojat huvitella sängyssä. Isäntä teki megapitkän päivän ja lohdukkeeksi otin ja tilasin melkeistä puoli kiloa hahtuvaa vaippapöksyjä ja imuja silmällä pitäen. Onpahan mitä neuloa, jos vaikka vielä joutuis lepoon... tai jos vaikka sais jotain aikaseks.
Sen verran täytyy vaihteeksi esitellä teelmiä, että kaivelin esiin kuvan jo ennen pääsiäistä viimeistellyistä vaipoista. Noi pupuvaipat on muuten kivoja, mutta hiukan kankeita vielä, kun on jotain aika tuhtia PULia. Vaativat pesua vielä.

Isäntä ei kyllä ole vieläkään lämmennyt näille taskuvaipoille. Jos hää sais päättää niin ihan vaan harsoilla mentäis hamaan hautaan saakka. Eipä tuo aikanaan osannut edes teippivaippaa (kertis) muksulle laittaa säällisesti... vaikeuksia tosin minullakin siinä oli. 
Kalenteria tuossa ihmettelin tänään ja oivalsin sitten, että kahden viikon päästä meitä on täällä kotona vain kolme. Juho lähtee vaihteeksi mummulaan. Jee. Siinä ne yhdet auttavat kädet. Lisäksi isäntä lupasi perjantaina vapauttaa munt molemmista tenavista muutamaksi tunniksi. Vau. Kunhan vaan saisin pidettyä kämpän semmosessa kunnossa sinne saakka, että malttaisin siivouksen sijaan keskittyä ompeluun tai vaikka juurikin vaatteiden siirtelyyn kaapista toiseen tai johonkin muuhun OLEELLISEEN. Keskittymiskyky on lähes nolla ja muisti lyhyempi kuin kanan lento. Ei hyvä. Ilman kännyn muistutusta en koskaan muistais mitata verensokeriakaan aikoinaan.