Jees, tosi lystiä. Paino on tosiaan tippunut kiitos askeettisen ruokavalion. Neuvolankin vaaka sen nyt sitten todisti. Ruisleipää, rasvatonta rahkaa ja raejuustoa, kasviksia, hedelmiä, satunnaisesti kalaa/lihaa. Ainoa rasva salaatinkastikkeen öljy. Joo ja kiitos niuhotuksen korkeimmat sokeriarvot KOSKAAN meikäläisen raskaushistoriassa. Sokerirasitus paljasti totuuden. Nyt ei oikeesti naurata yhtään ja motivaatio yhtään mihinkään on 0. Ainoa missä viilattavaa olisi on liikunta eli kävely (mikä onkin tosi,lystiä) tai miksei uinti, kun vaan joskus pääsisi kotoa pois niin, että uimahalli olisi oikein aukikin. Olen toki jo marraskuusta lähtien ollut tietoinen siitä, että tuplaraskaudessa usein muiden vaivojen ohella myös raskausdiabetes on "pahempi" kuin yleensä, mutta toivoin askeettisen elon auttavan ja pettymys on nyt aika iso kun en onnistunut ilmeisen(?) mahdottomassa projektissa.
Tiedossa on ihanainen moralisointipäivä TYKSin hellässä huomassa ja sen lisäksi monia monituisia suloisia keskusteluhetkiä polin suloisten lekureiden kanssa. "Rouva ei ole nyt seurannut tosissaan ruokavaliota." "Nyt pitää sitten ihan tosissaan tsempata." "Vauvalla on nyt paha olla, kun et ole noudattanut ohjeita." (Suoria otteita keskusteluista edellisten raskauksien TYKS käynneiltä.)
Arvatkaapas vaan kuinka innokkaasti odotan kutsua TYKSiin osastolle 312? Ainoa lohtu on, että nyt tästä hetkestä rv 27 ei tarvinne "kitua" kuin kymmenisen viikkoa niin tämäkin tuska päättyy. Ehkä.