maanantai, 27. elokuu 2007
Ei mitään kiirettä kotiin
No ok, olen itse tuosta ajasta kolme päivää reisussa, että sikäli paha sanoa mitään, mutta hiukan hirvittää myös. Minäkö holhoava? Tarvis varmaan lukaista se kirja, jonka nimi taisi olla "Letting go as children grow". Tekis varmaan hyvää mulle monellakin tapaa.
Isäntä kyllä jo sanoi, että te naiset olette outoja. Ensin ollaan väsähtäneitä jatkuvaan taistoamiseen ja toivotaan lastenhoitajaa, sitten kun hoitaja saadaan niin sitten naristaan ja voivotellaan, etteikö se nyt tulekaan kotiin.
Tunnustan. Olen nainen.
Kommentit