ja sen kunniaksi oli meillä täällä kotosalla tyttöjen pullailta. Joo, pullailta. Luit aivan oikein ;)  Pitäähän sitä kuukausitraditiota pitää yllä. Teimme Chili-Salamimuffineita ja Suklaavuokakakkua. Herkullisia tapauksia molemmat ja kolme tähteä kumpaisellekin (kolmesta tähdestä). Uskaltauduin siis jopa maistamaan molempia ja hieman yllättäen ei ole edes syyllinen olo. Räknäsin, että jos kerran puoleentoista kuukauteen syö pienet palat jotakin "kiellettyä" niin se ei varmasti venettä kaada tai johdata sitä tuuliajolle. Päinvastoin tuntuu taas olevan uutta puhtia dieetin pedanttiseen noudatukseen. Hiukan kyllä jännitti verensokerin mittaus, mutta eipä näytä mitään vaikuttaneen poikkeus sääntöön. Hyvin oli alhainen arvo.
Niin ja sitten siitä lomasta... Juho lähti riemusta pomppien mummulaan. Klo 15.30 asia paljastettiin ja poika oli kuin tulisilla hiilillä mummun saapumiseen klo 17.30 saakka.  Luojan kiitos emme paljastaneet totuutta aikaisemmin... olisi saattanut äiteellä käämi kärähtää reilustikin siinä odotellessa.
Huomenna ehtoolla Isimies nappaa pienemmän pojan ja jäättä munt nauttimaan rauhasta... samoin lauantaiaamuna meinaa hiihtää uimaan pojan kanssa. Jorisi jotain siihen suuntaan, että koittaa kieputtaa Matiasta Juhon poissaollessa oikein huolella ympärsämpärs, että saan rauhassa lepäillä tai tehdä jotain rästihommia. Kas kun tietää, etten osaa levätä ellei ole hommat kondiksessa ja vielä olisi listalla ompelua (reilusti), vauvanvaatteiden esiinkaivamista, Matiaksen vaatteiden muuttaminen toiseen kaappiin vauvanvaatteiden tieltä pois, niin tietty sen toisen kaapin raivaus Matiaksen vaatteita silmällä pitäen, leipomusten yms. valmistus vastapestyyn ja sulatettuun pakastimeen (biljoona suunnitelmaa mielessä ja himo kopeloidan juuri järjestettyjä keittiönkaappeja, joissa leipomus- ja ruuanlaittovärkit ovat siististi omissa purnukoissaan nimikoituina!!! Aah. Ja isäntä kiittää emännän pesänrakennusviettiä, joka nostaa päätään aina kun on virkeä ja energinen päivä (viimeiset kaksi päivää niin, sitä ennen olin su, ma ja ti ihan raato). Nyt kuulemma löytää hänkin kaiken kaapeista.
Ainoa hidaste em. töiden nopealle edistymiselle "loman" aikana on se, että sain tänään hahtuvalangat (Kiitos Akukan siipalle!) käsiini eli nyt on stten mitä tehdä levätessä ;) Tiedä vaikka sitä taas raatoontuisi parin päivän riehumisen jälkeen. Lepääminen ei oikeesti ole mistään kotoisin ellei ole jotain varsin pätevää syytä istuskella soffalla ja töllöttää jotain DVDtä. Neule kädessä voi kivutta istua ja rentoutua ilman, että yhtään häiritsevät tekemättömät työt tai oma tekemättömyys. Nyt vielä on sikäli hyvä syy se, että hahtuvapöksyjä oikeesti saapi tehdä ihan niin paljon kun haluaa. Ainoa mitä pitää vielä hioa on koko. Kahdet uudet mulla on nyt valmiina. Ensimmäisistä tuli aika isot vastasyntyneelle :-/  seuraavat päätin tehdä yhtäkokoa pienemmät... tein tosin eri hahtuvasta... ja yllätystä yllätystä yyy... olivat samankokoiset... elleivät jopa isommat. Kele. Onneksi vauvat kasvavat aika nopeasti ja parempi liian isot kuin pienet. Alla kuvatus ekoista pöksyistä.

PS. Olin maanantaina taas vyöhyketerapiassa ja pikkasen on semmonen olo, että sen jälkeen on masussa taas asennot vaihtuneet... kohdunsuulla ei enää stepata reippaasti ja toisessakin lonkassa on joku ompun tuntuinen mötikkä. Toivekuvittelua tai ei niin ainakin toivo elää ja jännitystä piisaa vielä viikon verran. Voitte arvata, etttä kuulostelen jokaista masuliikettä tällä hetkellä oikein huolella.