Kun yksi on poissa niin koti on kyllä puolityhjä niin kuin yksi ystäväin totesi. Hiljaista, rauhallista, satunnaista keskustelua siitä mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä.
Pieni mies on onnessaan kun vanhempi terminaattori ei ole koko ajan kurmoottamassa.
Iso isimies etsi viime yönä unissaan isompaa miestä. Turhaan. Tajusi onneksi vihdoin mistä on kyse.
Äiti ei tiedä mitä rauhassaan tekisi. Riehuisiko hulluna hommia vai koittaisiko oikein levätäkin? On niin kevyttä olla, mutta niin tyhjää. Tekemättömyys kostautuu vai kostautuuko?
Onneksi matkakuume hiukan jo nousee, vaikka samalla nousee myös huoli omasta reissujaksamisesta. Johan sitä jo neljään otteeseen on ollut 24h yksin pois kotoa yhteen putkeen viimeisen 3,3 vuoden aikana. Hmm. Minäkö koti-ihminen?