Viimeiset pari kome päivää ovat kuluneet varsin ristiriitaisesti täällä meidän köökissä. Kahtena edellisenä päivänä täällä riehui joku hirviöäiti ja tänään on ohjaksissa ollut melko seesteinen äiti-ihminen. Kukaan tuskin yllättyy perinpohjaisesti, kun nyt kerron, että hirviöäidin morkkis on julman kamalaa. Olen yrittänyt metsästää hirviön lähdettä, mutta kerrankin ei ole yhtä ainoaa syytä vaan monia mahdollisuuksia... väsy, stressi, mökkiytyminen... toisaalta edellisistä yleensä väsy saa hirviön liikkeelle, mutta nyt ei ole NIIN väsy tullut oltua, kun olen oppinut hiukan nukkumaankin. (Nimimerkki: Kokemusta on)
Syitä pohtiessani heräsin sitten siihenkin todellisuuteen, että meillä pyörii melkein non stop jonkun sortin DVD tai lasten systeemi tietokoneella tai töllössä. Samalla sekunnilla hokasin myös, että minun ja Juhon kankaiden leikkuuleikin lisäksi meillä ei oikeastaan harrasteta lainkaan esim. piirtämistä, askartelua tai muovailuvahaamista. Eikä sitten unohdeta sitä, että tämä äiti-immeinen ei enää kovin helposti saa aikaiseksi muksujen ulkoiluttamista. Juhon saan kivasti puettua, Matias on jo VAIKEA (kun ei auta itse yhtään) ja sitten jos ja kun olen vielä kävelykunnossa pukemisoperaatioiden jälkeen niin en voi juurikaan antaa Matiaksen kirmata omin jaloin ulkona, koska en saa häntä enää helposti kiinni ja pikkuherran lempihuvi on äkkilähdöt autotien suuntaan. Siinä kuulkaa liitokset paukkuu, kun meikämamma yrittää pysyä pojan vauhdissa. Niin ja järkeä ei tunnu pojalla olevan yhtään, toisin kuin isoveljellään, joka kyllä tottelee ja (luojan kiitos) pelkää liikkuvia autoja.
Eipä siis ihme, että pojilla on virtaa sisällään ja sitä virtaa ei Juhon uusin innostus eli kirjojen lukeminen äidin kanssa ei oikein saa kulutettua. Niin ja Matiasta ei tietenkään voisi vähempää kiinnostaa. Ratkaisu siis se, että äiti ja Juho lukee, Matias tuijottaa milloin myyrää, milloin fröbeleitä. Isi ulkoiluttaa poikia kun tulee kotiin. Hetkittäin Makkukin kaipaa äidin huomiota ja on Juhon vuoro tuijottaa ruutua. Juho tosin leikkii joskus yksinkin... joskus harvoin leikkivät yhdessä kiltisti... yleensä yhteisleikki on pomppuleikki sängyllä (argghh). Toisin sanoen DVD on meillä tyhjien hetkien täyttäjä ja harhauttaa kivasti lapsia, jotta äitee pysyisi järjissään. Ainoa tosiaan mikä hiukan nyt arveluttaa, että mikä oikeasti on liikaa? Niin ja kuinka askarteluttomassa ja leikkikaverittomassa ympäristössä lapsia on oikeus pitää varsinkin kun Juho jo selvästi viestii tarvetta kontakteihin?
Mainittakoon, että jotain päätöksiä olen jo tehnyt. Muovailuvaha on ostoslistalla. Piirtäminen harkinnassa. Juho yleensä hikeentyy hyvin pian kun saa piirtää VAIN paperiin ja Makkusta kyniä on kivampi syödä kuin käyttää oikeaan tarkoitukseensa :/
Ai niin ja Hanna oli minulle antanut kiitoksen sanoja tai oikeastaan kuvia :) Kiittää ja kuittaa.

Hanna ehti jo tämän antaa monelle lempiblogilleni, joten taidan laittaa tämän eteenpäin salasanojen taakse Tishalle, ihanalle aikuiselle naiselle ja Katjuskalle, nyrkkeilevälle energiapommille.