tuli sitten tehtyä hetken mielijohteesta. Eikä ole pelkoa, että lähtisin ennen synnytystä toista kertaa kävelemään mihinkään mikä on kauempana kuin Nummen kirjasto. Se ei ole pitkä matka se, mutta ainakin tänään sattui niin maan perusteellisesti. Selkä huusi hoosiannaa ja lonkat kirskuivat tyytymättömyyttään. Niin ja lauantaina haluttaisi toimertua Vaippahulinoille T-talolle... sinne vaan on pidempi matka kuin kirjastoon ja autoa ei ole... Toivon siis kunnon kohentuvan lauantaiksi... kuinka optimistista :-/
Mahassa myllerretään taas niin, että meinaa sisuskalut mennä solmukkeelle ja hetkittäin tulee mieleen epäilys, että kohta jompikumpi hyppää spontaanisti ulos, varoittamatta yhtään. Sen verran rajua meno on. Se tuota minun selkäänikin kai pännii. Myllätessään päätyvät ilmeisesti venuttamaan kohtua aina hiukan eri kohdasta ja se taas saa hermoja pitkin kivun säteilemään hienosti selkään.
Ei silti. Tunnustan aavistuksen omaisesti riehuneeni tässä päivänä muutamana. Pakastin on täyttynyt...hmm... mukavasti, melkein kaikki kankaat on leikelty ja uudet hahtuvatpöksyt ovat hyvässä menossa jo. Nyt pitäisi istahtaa taas lainasaumurin viereen ja suristella tovi jos toinenkin. Siinä sivussa tarttis suristaa koneellakin hiukan. Mietin tossa just, että jos sais ihan rauhassa huristaa niin parissa päivässä saattais olla ompelukset peräti loistavalla mallilla. Hiukan on vaan tuo aloitus hankala ja sijaistoimintona olen sitten siivonnut vaatehuonetta aina vaan lisää ja siirtänyt vähän vaatteita kaapista toiseen... Nyt vaan isojen poikien kamat samaan kaappiin ja vauvojen kamppeet alas hoitopöydän loodiin.
Isäntäkin jo vienosti toivoi tätä tapahtuvaksi, ettei hänen tarvitse tuoda TYKSiin koko äitiyspakkauslaatikkoa, josta sitten minä kaivan kotiutusvaatteet. Isäntä ei meinaan erota lastenvaatteiden kohdalla koko-, väri- ja materiaalieroja lainkaan. Hyvä kun erottaa omat vaatteensa minun vaatteistani. niin juu ja toivoi myös minun varustelevan sairaalakassin (!) ettei tarvitse sitten hänen arpoa mitään lähdön hetkellä, joka voi olla käytännössä ihan koska vaan. Outo ajatus näin rv 35 kohdalla, mutta toisaalta liki puolet kaksosista syntyy noin rv 36-37 ja ei mulla ainakaan mitään keijuja mahassa ole. Hengitysharjoituksiakin ovat harrastaneet jo rv 28 lähtien eli  sinä mielessä alkavat kai aika pian olemaan valmiita syntymään.  Armas esikoiseni oli  aikoinaan  rv 37 jo ihan valmis syntymään lapsivesipuktion perusteella ja mikäli olen ymmärtänyt oikein niin kaksoset ovat usein valmiimpia syntymään ajoissa. Itse en kyllä ole vieläkään ihan varma, että olisivatko kaksoset kivammat masun sisä- vai ulkopuolella. Väsyttää kumpikin asia ihan kauheasti. Toisaalta ilman masua olis varmaan virtaa enemmän, mutta tämän väsyn keskellä on vaikea uskoa väsyn koskaan väistyvän. Onneksi Pernicies valotti jo viime vuoden puolella miten ihanasti luonto tämän hoitaa... pian olen niin väsynyt, että voisin minäkin purra käden jos toisenkin irti, jos vaan se jotenkin edistää synnytyksen käynnistymistä.