...kohdussa. B hakkaa päätä lonkkaan ja A kinttuja lonkkaan ja yleensä taistoavat yhtä aikaa. Tähän kun vielä lisää, että samaan aikaan B pyörittää pyllyä ja A päätä tuossa navan ja kylkiluiden välimaastossa niin Aih ja voih. Valtakunta etuistukasta tai synnytyksestä neljän viikon sisään viimeistään. Kiitos!
... ja sen ulkopuolella. Tässä odotellessa mökkihöperyys alkaa hiukan jo vaivaamaan... lapsia. Olen päässyt jo siihen pisteeseen, että uusien lasten DVD levyjen ostaminen varastoon pahan päivän varalle on OK ja aivan sallittua, jopa suotavaa. Ykkösenä listalla tosin edelleen killuvat Fröbelin palikat ja luonan jälkeinen yhteinen kahvi & mehu & keksihetki sohvalla. Uusia piirrettyjä jemmaan oikein ajatuksella, että jonkun maksiuupumuksen kohdalla saan mukulat passivoitua sohvalle ja voin huokaista itsekin hahtuvia neuloen (pojat antavat nykyään äiteen neuloa, kun ovat kerran vauvoille "tulee kaksi vauvaa, taavitaan paalin vaippahuosuja").
Isäntä on tehnyt ultrapitkiä päiviä ja se alkaa tuntumaan aika kauhealta. Tänään odotin tulevaksi klo 18... tuli vast 18.30 ja ehdin kahdet kyyneleet pyyhkimään silmänurkasta kun ei enää meinannut jaksaa yhtään kysymystä, pyyntöä, pomppua tai viskattua lelua. Juho on kyllä reipas poika. Nostelee tavaroita minulle ja auttaa mielellään kun vaan muistan pyytää ja paimentaa hellästi ja menestyksekkäästi pikkuveljään pois kielletyistä paikoista (ellei ole itsekin innokkaasti menossa mukana). Tuntuu epäreilulta palkita tuo iloinen avuliaisuus ja onni siitä, että tekee jotain äidin kanssa äreillä vastauksilla uteliaisiin kysymyksiin. Juho nimittäin toiminnan ohessa kysyy lähes poikkeuksetta "mikä tuo on?" kaikista viidestä edessään olevasta asiasta kolmeen kertaan peräkkäin ja odottaa vastausta. Isäntä oli avulias ja käski tekemään vastakysymyksen "no mikäs se olisi?" jos kyseessä on ilmiselvästi joku asia joka on jo tuttu.... Eipä paljon auta. Sama määrä kysymyksiä tulee silti ja kolmaskymmenes "no mikäs se nyt olisikaan?" alkaa maistumaan puulta... pieni mies kyllä on innoissaan. Puuh. Eikä sitten unohdeta sitä, että Matias toistaiseksi vaikenee molemmilla kotimaisilla... jos yhtään tuuri käy ja tulee veljeensä niin kaksosten syntymän aikoihin sanainen arkku aukenee ja jouluun mennessä tekstiä tulee enemmän kuin lääkäri määrää. Silloin varmaan kaipaan tätä aikaa jolloin oli vain yksi papupata talossa.
Ai niin, eilen kävi meillä kylässä pikku neitonen... reilun kuukauden ikäinen ja pieni kuin mikä. Juho silitteli pientä ja vielä tänään muisteli, että oli niin sileät "hiuttut, ne taavis haajata ylöspäin". Heh. Lisäsi vielä, että täti imetti vaavaa :) Kaikki olennainen siis oli jäänyt mieleen. Matiasta ei kyllä kiinnostanut tippaakaan koko asia. On se kyllä kova shokki pienelle pojalle kun kaksoset rantautuvat.